Olen palannut blogistaniaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Tämä blogi säilyy edelleen sijoillaan, mutta tuoreimmat kuulumiset löytyvät Risulinnun elämää. Olen sulkenut kommentoinnin toistaiseksi turvallisuussyistä WordPress -haavoittuvuuksien vuoksi. Otathan tarvittaessa yhteyttä varsinaisten nettisivujeni www.

Klemmarin ja Isännän remontti- ja normielämää 200 vuotta vanhassa hirsitalossa ja ympäristössä. Rennolla otteella puutarhassa ja turhia hötkyilemättä muutenkaan. Kevään oikut senkun jatkuvat - nytkin tulee aivan sakeana lunta. Mutta sisällä on kiva tehdä kaikkea - kuten idättämistä ja kevään ilmeen luomista.

ELÄMÄNMAKUINEN JA PITUINEN MATKA KANSAKOULUN SYDÄMEEN. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin -. Aamulla ensisateen koskettaessa potagerin lehvästöä ja lokkien naurun kantautuessa läheiseltä merenlahdelta upotin käteni potagerin ihmeellisen suloiseen multaan ja ryhdyin vihdoin kitkemään viidakoitunutta hyötypuutarhaamme. Valkeat kirjekyyhkyt ovat saapumassa myös asustamaan kanien seuraan. Lakka on nikkaroitu jo valmiiksi ja alakerran holvikaar.

Pienimuotoinen päiväkirja menneistä ja tulevista pihan muutoksista. Iloja, suruja, pohdintoja, ideoita, ja kaikkea puutarhaan liittyvää. Vesisade on ihanaa, mutta nyt kaksi päivää tullut vettä kuin saavista kaatamalla joten kaikki vähänkin pidempi vartiset kukat ovat kaatuneet maata myöten. Mutta ei anneta sen lannistaa, vaan mennään itse alemmaksi ottamaan niitä kuvia. Siis keitä nämä ovat? Rinne on alkanut jo hyvin peittyä perennoilla. Vai kentiens kahden pionin risteytys? .

Mihin tahansa katseesi käänsit, löytyi kaikkea kaunista. Polut rajautuivat hienosti luonnonkivillä ja bambuaidoilla. Tokion hyörinän jälkeen jatkoimme matkaa Kanazawaan. Kanazawa on noin Helsingin kokoinen pikkukaupunki. Siellä oli taitavasti yhdistetty modernia puutarha- ja kaupunkisuunnittelua vuosisatoja vanhaan perinteeseen. Taidokkaasti leikattuja havupuita oli kaikkialla. Kanazawan linnapuisto oli laaja kokonaisuus.

Ulkoilun jälkeen on ihana tulla sisälle uunin lämpöön. Ja jos pönttöuunissa ei pala puut niin kynttilät vaan palamaan sinne,. Pakko oli viedä kompostikaatopaikallekkin, omenapuu tuotti niin suuren sadon että vaikka keräsimme tarpeeksemme silti niitä jäi kompostiin vietäväksi. Samalla tietysti pihalta meni oksia, lehtiä ynnämuuta puutarhajätettä. Mahtavaa kun on tollanen paikka ja se ei vielä oo ees kaukana, vain alle 2km.

Poissa on liikenteen melu ja kiireisten ihmisten askelten äänet. On vain minä, puutarhani ja hetki pysähtynyttä aikaa. Minne lie on pienellä aluksella matka ollut.

Olen palannut blogistaniaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Tämä blogi pysyy edelleen pelkästään joulublogina, mutta tein sille kaveriksi Risulinnun elämää. Aikaisemmin minulla on ollut sekä käsityö että puutarhablogi, mutta tällä kertaa kaikki löytyy samasta paikasta. Sommittele ja piirrä kaavat pakkauksen päälle.